SuomiSuomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1855 |
Muita painoksia - Näytä kaikki
Suositut otteet
Sivu 102 - Wirolaiset ovat luettavat, niin näemme saman runollisen köyhyyden kaikissa näissä lahkoissa tätä Hämäläistä kansamme osaa. Poikkinaisiahan ja nälkä-koivun tavoin kasvaneita Suomenkin Hämäläisten laulut Kantelettaressa ovat Karjalan väkevästi aaltoilevan runon rinnalla! Wepsäläisiltä, joiden ulko-tila Aunuksessa on melkein yhdenlainen kuin saman maan laulurikkaiden Karjalaisten, ei Lönnrotilla ole yhtä ainoata laulua ilmoittaa väitelmässänsä heidän kielestänsä, jota hän...
Sivu 105 - Suomalaisilla on myös loihtemincn ja loilitn-nino, jolla esi-isämme sotivat pahoja voimia- vastaan, sen enemmän tutkinnon alainen ja arvoinen, kuin henki ja heng-en antamat sanat siinä olivatkin ainoana torjumisen välikappaleena, ja kuin nämä sanat pukeutuivat pysyvään, ihanaan muotoon. Toista on laita turhien epäluulojen ja taikojen kanssa. Niissä on ihminen jo hengen kadottanut, hänelle on näissä jäänyt käteen vaan ulkomuoto, käytös paljaaltaan, jolla nyt kokee pahaa vasten joko...
Sivu 101 - ... säilynyt samoin kuin Kalevala Venäjän Karjalaisissa. Tämmöisissä vertauksissa on aina paljo erilaisuuttakin, ja näiden Suomalaisuuden sankarien välillä on erilaisuus siinä , että Kreutzwald'in tähän asti julkasemat laulut eivät ole niin täyteläiset, niin isoarvoiset kuin Lönnrofin , ja toiseksi siinä, että edellinen puuttuu jälkimäisen kieli-tieteellisyyttä , samoin kuin tämä taas ei ole näyttänyt itsellänsä olevan sitä runolahjaa , joka Kreutzwald'illa on.
Sivu 160 - Utan skäl förtal blef utspridt, Ondskefulla rykten spunnos, Kränkande för mina seder, För mitt goda namn, min heder, Rykten haglade emot mig, Tadel föll uppå min hjessa Som en hop af vilda gnistor, 640. Som en skur af jernhårdt hagel.
Sivu 5 - ... merkityksessä. Arvon puolesta ei kummankaan kirjallisuudesta, rahvaan suusta kokoelmien laulujen poisluettua, ole paljo sanottavaa, sillä ne ovat vielä parhaasta päästä vaan rahvaan-opetuskirjoja hengellisissä ja maallisissa asioissa. Enimmäksi osakseen ovat ne myös käännettyjä eli mukailtuja muista kielistä, niin että Wirolaisen ja Suomalaisen tekijän kiitokseksi eli moitteeksi harvoin voimme sanoa muuta kuin: kieli on hyvä, eli: kieli on huono, mutta ajatusten ylävyys ja tunteiden...
Sivu 94 - Humlan, Remunens afkomling, Stacks som liten ned i jorden, Plöjdes ormslång ned i myllan, Sattes, stor som nässelplantan , Nära intill Kalevas källa Ner i Osmo-åkerns jordvall; Deraf uppsköt då en telning, 150. Höjde sig en ljusgrön stängel, I ett litet träd den uppsteg. Klängde upp uti dess krona.
Sivu 101 - Retrikki freutzwald'in yhtäläisyys Lönnrotin kanssa paljoa suurempi. Hänkin on rahvaasta syntyisin, hänkin alkoi jo oppilaiscna kerätä kansansa vanhoja lauluja, joiden kerääminen, täydentäminen ja järjestäminen jonkunlaiseksi kokonaiseki (niinkuin Kalevala on) on hänenkin miehuuden-ikänsä suurinna tarkoituksena ollut. Että hän paremmin voi täyttää tämän tarkoituksensa saattoi tapahtuma hänenkin lääkäriksi, ja toinen tapahtuma asetti hänenkin pieneen kaupunkiin (Weroon)...
Sivu 89 - Aga nii kui tannini kenadus tütarlaste esimene käsk on, ja viisakad sagedaste peeglisi katsuwad, nõnda oli ka wiisaka Widewiko kombe ja usk. — Ta laskis ärjad ärjad olla, astus jõe käida ja waata! jõewee hõbe peeglist paistsid sitikmustad silmakulmud kulla-karwa põskiga nii armsaste tagasi, et süda ilutses. Kuu, kes praego looja käsu ja seadmise pära, loojale hingama läinud päikese asemel maad pidi walgustama, unustas oma ammeti auusaste ülespidamist ara, ja heitis ennast noolilt...
Sivu 102 - Wirolaisen laulun nykyiseen, näkyvään köyhyyteen luetaan myös se, että sen tuotteita niin myöhään, melkein niiden kadottaa kansasta, ruvettiin keräämään. Mutta pää-syy tämän veljemme heikompaan runollisuuteen on kumminkin syvemmältä etsittävä, ja löytyy hänen alkuperäisessä luonnossansa. Jos koko Suomen kansan, laveammassa merkityksessä, jaamme Karjalaisiin ja Hämäläisiin eli kukaties paremmin Jäämiin, joiksi jälkimäisiksi, kieltämättömän murre-heimolaisuuden...
Sivu 105 - ... paikkoja on paineltava kolmesta kohdin leikatuilla turpeen palasilla, ja minkätähden ne, hopeata vuoltua niiden sioihin maahan, ovat pantavat paikoillensa? Useamman en luule tätä tietävän, vaan epäilemättä oli asia esi-isillimme selvempi, ja epäilemättä oli heillä tähänkin tarpeesen sanat, jotka olivat lääkityksen pääasiana. Näin näyttää taian teko olevan kehno ja sisällyksetöin loihtemisen laji, ja me olemme vakuutetut, että etsivä löytäisi taikoja yhtä paljon Ruotsalaisten...