Neljä sinistä aurinkoa: Osa 2. Maailmanlopun valtatiet

Etukansi
Books on Demand, 29.3.2016 - 80 sivua
Neljä sinistä aurinkoa on omaelämäkerrallinen matkaromaani ja Buddha bluesin ja On the Roadin hengenheimolainen. Rosoinen ja rapainen road-kertomus kuvaa nuorukaisjoukon festivaaliretkiä, verkkaista varttumista ja ennen kaikkea pitkiä ja päämäärättömiä automatkoja Suomen kesässä. Vuosituhannen vaihteen molemmille puolin sijoittuva tarina on dokumentti yhden sukupolven harhailuista, haaveilusta ja tilinteosta keskellä lähihistorian suurinta henkistä murrosta. Matkakertomuksena Neljä sinistä aurinkoa herättää Suomen maantieteellisen mosaiikin eloon metsien, maanteiden, murteiden, musiikin ja mietelmien ompeleena. Kerrontaa kuljettavat beat-kirjallisuuden impulsiivinen tilitys ja päiväkirjamaisen rehellinen havainnollisuus. Teos koostuu prologista, kolmesta osasta ja epilogista. Romaani julkaistaan keväällä 2016 jatkokertomuksena kuudessa eri jaksossa, joilla on omat alaotsikkonsa. Toinen julkaisu, Maailmanlopun valtatiet, käsittää romaanin ensimmäisen osan lopun. Yhdessä kirjan kanssa julkaistaan Antti Roihu & Retkut -yhtyeen levy Uuteen kaupunkiin, jonka sanoitukset perustuvat kirjan tarinaan. Jokaista jatkokertomuksen kuudesta osasta vastaa yksi kappale. Menkää ja kuunnelkaa.

Tietoja kirjailijasta (2016)

Jaakko Aleksi Saarelainen on kotoisin Äänekoskelta ja elänyt nuoruudessaan myös Kokemäellä, Suonenjoella ja Mäntyharjulla. Nykyisin hän toimii kirjastotyöntekijänä Satakunnan seudulla ja soittaa vapaa-aikanaan melankolista rythm’n’bluesia. Saarelainen omistaa 90-luvulla valmistetun Ford Sierran. Saarelainen on kirjoittanut kirja aihepiiristä myös laululyriikkaa Antti Roihu & Retkut -yhtyeen levylle. Saarelainen kertoo levyn taustasta seuraavasti: ”Tää juttu lähti liikkeelle 2011 kun olin kolmatta kertaa katkaisussa, sillä erää Tampereella. Tapasin siellä polilla yhden ihan välkyn luonnontieteilijän, jonka kanssa monena iltana muisteltiin menneitä. Joku tyypillinen valkokauluksinen tutkija, jolla oli jäänyt ränni päälle kesäfestareilla. Sellainen amatööri. Tää tyyppi kuitenkin sanoi että minun pitäisi kirjoittaa jutuistani kirja, ja sanoin että olin itse asiassa funtsinut sitä. Olin jo kirjoittanut joitain laulutekstejä, joita näytinkin sille kaverille. Vähän myöhemmin se otti yhteyttä ja kertoi, että eräs sen muusikkokaveri etsii sävellyksiinsä tekstejä ja että nää vois kelvata. Kävi sitten ilmi, että kyseinen muusikko oli tuttuni niiltä ajoilta kun opiskelin Jyväskylässä sosiologiaa ja naistutkimusta vuosituhannen alussa. Laitoin pari tekstiä sähköpostilla tyrkylle, ja yllättäen ne kelpasivat. Siitä se sitten lähti.”

Kirjaluettelon tiedot