SuomiSuomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1888 |
Muita painoksia - Näytä kaikki
Yleiset termit ja lausekkeet
aasin Afanasiev aikaan ainoasti aisopolaisen fabulan aivan alkuansa alkuperäiseen avantoon Benfey Boehm Coriolanus Ehdotetaan eläimen eläin-epoksen eläinfabula eläinsadun enää epäilemättä erittäin Esilläolevan eläinsadun ett'ei F. W. Rothsten fabulan filos Finska Grimm Grimm'in Grotenfelt Helmik Helsingissä Hinta hirven Hyena ilmaantuu intialaisen Intiassa jalopeuran joissa Julki luettiin Juoksevalla tilillä Pohjoismaiden juuri jänis Kaarle Krohn kaksi kalastamisen kalastamisen VII Kalevalan kansan kansansatuja kansojen Kanteletar karhun ja ketun Kassatili katkaisee kautta kertomuksen Kettu sudelle ketun välisenä ketunseikka kielelle kirjallisia kirjoista kokoelma Kolmatschevski Kreikkalaisilla Krohn kukaties kuuluva markan kirjapalkinto muodossa muodostuksessa myöskin niinkuin niinmuodoin nykyjänsä osottaa painos Pantsch Pantschatantran perusjuoneen Piispa Henrikin surmavirren Piru pitää prof Puiminen Renart'in Reynke runoja Runoustoimikunnan sadun Sanakirja sanoo satuja schakaali semmoisia sesta Siirtovarat sisältää Sitälyytä suden Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Susi Susi ja kettu taikka taikoja tapauksessa tavataan tavattava teoksen toinen toisennuksessa toisistaan tuksen tätä vasta VIII Viimeiksimainittu vuosisadalla väittää Wenäjällä ynnä Сказки
Suositut otteet
Sivu 242 - W. o. WIS 318.) - 8. Schonen. (Fr. Ask: Runa 1848, S. 40.) - 9. (Topelius, S. 31.) . Db. Norweger. Ringerige. Ueberall bekannt. (Asbjörnsen & Moe, No. 17. I, I.2 S. 91.) De. Dänen. Wendsyssel. (Grundtvig...
Sivu 173 - Mies ketun kalakuormalleen. (k. VII.) — 3. Sam. (Russvurm, N:o 169, s. 158.) Talonpoika piiskalla tunnusteltuansa ketun kalareelleen. (k. VII.) — 4. Ruotsin-Lappi. (Lindholm, N:o 18, s. 150.) (k. X.) Lappalainen ketun kala-ahkioonsa. Kettu puree ahkioon reiän, (k. VII.) — 5. Ängermanland. (R. Bergström & J. Nordlander: Sv. Landsm. V. 2. N:o S. o. S. 6, s. 17.) Kettu hyppää kalakuormalle takaapäin. Miehen iskiessä ohjasten perillä pudottautuu kuolluksiin. Mies nostaa, (k. VII.) — 6....
Sivu 115 - Oesterley, Romulus, die Paraphrasen des Phädrus und die äsopische Fabel im Mittelalter, Berlin 1870, No.
Sivu 189 - S. 9.) — 2. (Tschubinski, No. I. 38, S. 117.) - Hd. Westslaven 1. Lausitz. (Haupt & Schmaler, II. No. Anhang I. 6, S. 165.) - 2.
Sivu 181 - Beverley. (AL Meissner: Archiv fd St. d. neueren Spr. u. Lit. LVIII. S. 249.) -- In Toledo, (ebend.
Sivu xiii - Serie. Tome XX. No. 2). Veckenstedt, (E.) Wend. — Wendische Sagen, Märchen und Abergläubische Gebräuche (Graz, 1880). Veckenstedt, (E.) Zam. — Die Mythen, Sagen und Legenden der Zamaiten (I-II. Heidelberg, 1883). Wigström, (E.) — Folkdiktning samlad och upptecknad i Skäne (I. Kobenhavn, 1880. - H. Göteborg, 1881). Woeste, (JFL) — Volksüberlieferungen in der Grafschaft Mark (Neue Ausg. Iserlohn, 1880).
Sivu 150 - I. s. 272.) (k. VI.) (Kettu sanoo kuun kuvastinta jäällä juustoksi.) Käskee suden sitä hännällänsä peittämään, kunnes hän kävisi katsomassa, nukutaanko talossa. Vie sanan. Lampuoti vaimoineen sauvalla lyömään. Susi katkaisee häntänsä. Sitälyytä lyhythäntäinen (!). Fa. Ranskalaisilla 1. Bretagne. (Sebillot, C. de la H.-Br. I. N:o LVI, s. 326.) Kettu sitoo korin suden häntään. Kori kaloista raskaana katkaisee hännän. [Uuden rautaisen hännän teettäminen sepällä, joka...
Sivu 191 - Ba, Da l, 3, Dd 2, 4, Ha l, 4, Hd l, 2) vorkommt. Die Erklärung als Gesänge des Vaters ist dagegen sicher eine echt finnische Eigenheit, da sie schon in einer so alten Variante wie der wermländischen (Ao ra. Werml. l1) sich findet. Die Wiederholung des Sprichwortes, obgleich sie nicht überall vorkommt, war doch zweifellos schon von Anfang...
Sivu xiii - Temple, (RC) - Wide-awake Stories (Bombay & London, 1884). Strackerjan, (L.) — Aberglaube und Sagen aus dem Herzogthum Oldenburg (IH. Oldenburg, 1867). Sv. Landsm. — Nyare Bidrag till kännedom om de svenska landsmälen och svenkt folklif. Tidskrift utg. pä uppdrag af landsmälsföreningarne i Upsala, Helsingfors och Lund genom JA Lundell.
Sivu 40 - Mutta toinen enemmän silmiinpistävä tosiasia löytyy, joka tekee juuri meidän kansamme sadut niin ylen tärkeiksi todistuskappaleiksi. Suomen kansa, vaikka on kahdelta taholta sekä Skandinaveilta että Venäläisiltä vastaan-ottanut aineksia, ei kuitenkaan ole niiden kesken välittäjänä ollut. Suomenmaa ei ole ollut mikään satujen läpikulkupaikka. Käyttäen saduntulvalle vertauskuvana sähkövirtaa voin sanoa, että Suomenmaa ei ole ollut mikään sähkönjohdattaja. Länsi1 Villi.