Jo ammon olemma tottuneet häntä esivanhempaamme jumalana pitämään, jossa arvossa hän heillä ei kuitenkana näytä olleen, vaan muuten voimallisna, paljo tietävänä, sankarina. Usiasti rukoilee hän itse ylijumala Ukolta apua, ja tunnustaa näin... Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia - Sivu xvii 1835 Koko teos -
|