Kanteletar: taikka, Suomen kansan wanhoja lauluja ja wirsiäJ. Simeliuksen, 1840 - 294 sivua |
Muita painoksia - Näytä kaikki
Yleiset termit ja lausekkeet
aika Aiwoni anopin armahani armas arwaa Disko Ellös emoni emäntä Enkä Harwon hopiat huoli Hywä Ikäwä iloksi ison Itken Jouwuin Jumala kaksi kanteletta kartanohon kaswawa kaswo katala katowi kaunis kiwen koiwun korwat kowan Kowin kuitenki Kuku kulta kultanen kurja kylän käen Käet Käwi lapset lasta laula laulo lauluja lintu maalle maille menewi Meren Metisellä Metsän miehelässä miehen mielen Mielikki mieron muien mulla neien neito Ompa orja owat paha pahoin parempi piika pojan polonen polonen poika polosen polwenahan päiwän päällä raukka ruuna saapi saisin sanoja sanowat Sawon silmät siwalla Siwu sorian sulhot suru syämeni Syän Tahi taiwaalla talwen tawalla tengan tieä toinen Toisin toiwoin tuhma tulewi tupahan tupoa Tuuti tuwassa tyttö tytärtä tätä Waan Waikka waimo waiwaista Wakassa walkian wallan wanha wanhan wanhempani Wara warren Wasten we'en Weikon wenon wesille wettä Wiel wielä wierahan wierehen Wierin Wiikon wiina wilja Wiron wirret wirttä wuotehelle wuotta wähän wälistä Yhen
Suositut otteet
Sivu vi - ... annetaan sataa, sts oppinut runoille ruvetessaan ensin kokee mielensä ja sydämensä sillä aineella täyttää, josta päätti runoilla Oppineet kuitenkin, moninaisuutta rakastavaiset, ottavat runoillaksensa aineista, jotka ilman olisivat paremmat. Tätä emme nyt kuitenkaan sano ylehensä kaikista oppineitten runoista. Tosin löytyy niidenki seassa toisinaan luonnon siittämiä, kauniita, joiden ei ollenkaan tarvitse kansanrunoin rinnalla hävetä. Myös voittavat ne muotonsa moninaisuudella...
Sivu 47 - Matkalla makoamatta, Ilman puussa istumatta, Lehwällä lewähtämättä; Meret ei estäisi minua, Selät ei ne seisattaisi. En surisi iltasesta, Enkä einetruo'istani, Murkinat' en muisteleisi, Wiel' en wükonkaan perästä; Almas minun aamustaisi, Illastuttaisi ihana, Kaswo kaunis syötteleisi, Muoto murkinoitteleisi.
Sivu lx - Vaterlonde, das scho» terillä ja muilla, jotka senlaisilla lauseilla runostoamme ylistäwät, wann joku pieni osa siitä tuttu, eikä sekään kauniin ja paras osa. Ulkopuollista todistusta ei siis kaipaa'kaan laulumme somuudestansa, emmekä inuri pelkää sen sisäpuollistalaan kaipaawan, jos ken sitä kysyisi.
Sivu lxi - Huopeneisi huomeneni. — Ja sanotaanpa sanalaskunki tawoin: luotu on lintu lentämähän, huolellinen laulamahan. — Ei siis pitäisi kenenkään oudostuman sitä, jos toisinaan saatostansaki epäilewinä antaumwat laulamaan, kowalta iläwältä, raskailta huolilta eli wielä muiltaki syiltä pakotettuna.
Sivu lxiv - Mores tuomenkukka, Tahi mansikka mäellä, Puola polttokankahalla. Io kyllä kahdestiki tätä ennen olemma maininneet, missä näitä lauluja tätä nykyä enimmästi tawataan. Jos Karjala myös on heidän warsinainen ja ainoa syntymämaansa eli waan jälkimäinen piilopaittansa, siitä wälistä olemma hawanneet kahta'alle ajateltawan. Amerika...
Sivu i - Hamasta ylimuistosista ajoista ovat kaikki kansat maailmassa rakastaneet soittoa, laulua ja runoelmata. Soitto ja laulu ihmisellä ovat ikäskun toinen pyhempi kieli, jolla itsellensä eli muille haastelee erinäisiä halujansa ja mielensä vaikutuksia; jolla paremmin, kun tällä tavallisella, jokapäiväsellä kielellä, ilmottaa ilonsa ja riemunsa, surunsa ja huolensa, onnensa ja tyytyväisyytensä, toivonsa ja kaipuunsa, leponsa, rauhansa ja muun olentonsa.