Neljä sinistä aurinkoa: Osa 1: Karkauspäivän ratsastajat

Etukansi
Books on Demand, 16.3.2016 - 67 sivua
Neljä sinistä aurinkoa – nykyajan On the Road Kirjoittajansa esikoisteos on omaelämäkerrallinen matkaromaani ja Buddha bluesin ja On the Roadin hengenheimolainen. Rosoinen ja rapainen road-kertomus kuvaa nuorukaisjoukon festivaaliretkiä, juhlintaa, vaivalloista varttumista ja ennen kaikkea pitkiä päämäärättömiä automatkoja Suomen kesässä. Vuosituhannen vaihteen molemmille puolin sijoittuva tarina on dokumentti yhden sukupolven harhailuista, haaveilusta ja tilinteosta keskellä lähihistorian suurinta henkistä murrosta. Matkakertomuksena Nelä sinistä aurinkoa herättää Suomen maantieteellisen mosaiikin eloon metsien, maanteiden, murteiden ja mietteiden ompeleena. Kerrontaa kuljettavat beat-kirjallisuuden impulsiivinen tilitys ja päiväkirjamaisen rehellinen havainnollisuus. Nelä sinistä aurinkoa koostuu prologista, kolmesta osasta, ja epilogista. Romaani julkaistaan keväällä 2016 jatkokertomuksena kuudessa eri jaksossa, joilla on omat alaotsikkonsa. Ensimmäinen julkaisu, Karkauspäivän ratsastajat, käsittää romaanin prologin ja ensimmäisen osan alun. Sen tapahtumat vievät päähenkilöt erääseen sateiseen juhannukseen ja Ilosaarirockiin 90-luvun lopulla.

Tietoja kirjailijasta (2016)

Jaakko Aleksi Saarelainen on kotoisin Äänekoskelta ja elänyt nuoruudessaan myös Kokemäellä, Suonenjoella ja Mäntyharjulla. Nykyisin hän toimii kirjastotyöntekijänä Satakunnan seudulla ja soittaa vapaa-aikanaan melankolista rythm’n’bluesia. Saarelainen omistaa 90-luvulla valmistetun Ford Sierran. Saarelainen on kirjoittanut kirja aihepiiristä myös laululyriikkaa Antti Roihu & Retkut -yhtyeen levylle. Saarelainen kertoo levyn taustasta seuraavasti: ”Tää juttu lähti liikkeelle 2011 kun olin kolmatta kertaa katkaisussa, sillä erää Tampereella. Tapasin siellä polilla yhden ihan välkyn luonnontieteilijän, jonka kanssa monena iltana muisteltiin menneitä. Joku tyypillinen valkokauluksinen tutkija, jolla oli jäänyt ränni päälle kesäfestareilla. Sellainen amatööri. Tää tyyppi kuitenkin sanoi että minun pitäisi kirjoittaa jutuistani kirja, ja sanoin että olin itse asiassa funtsinut sitä. Olin jo kirjoittanut joitain laulutekstejä, joita näytinkin sille kaverille. Vähän myöhemmin se otti yhteyttä ja kertoi, että eräs sen muusikkokaveri etsii sävellyksiinsä tekstejä ja että nää vois kelvata. Kävi sitten ilmi, että kyseinen muusikko oli tuttuni niiltä ajoilta kun opiskelin Jyväskylässä sosiologiaa ja naistutkimusta vuosituhannen alussa. Laitoin pari tekstiä sähköpostilla tyrkylle, ja yllättäen ne kelpasivat. Siitä se sitten lähti.”

Kirjaluettelon tiedot