Kalevala ...Elias Lönnrot Suomalaisen kirjallisuuden seuran kirjapainossa, 1866 - 348 sivua |
Muita painoksia - Näytä kaikki
Yleiset termit ja lausekkeet
aaltojen Ahjonsa aiaksia aikani aivan Ajoi entisessä Etkä Hopeista ilmoisna ikänä impi isoni itken kaksi Kalevalan Kalevalan kankahilla Kalevalarunojen Kasvoi katala Katsehet kaunihiksi Kielikerran kerrontahan Kirjokannen korjahansa kuitenki kukkui kullan Kuutar lainehilla laulajaksi Lauloi nuoren Joukahaisen Lausui tuolla lausehella lehon lemmen Lemminkäinen lieto lieto Lemminkäinen lietsoi lintu Louhi Louhi Pohjolan emäntä Luojan Luonnotar lupa'aa Läksi maalla maille meren Neien kuuluhun kotihin neittä nenästä nimesi noin nimesi nuori Joukahainen Ohoh ohra Oisiko pahaksi pahoilla parempi pilven Pohjolan emäntä poloisen polven päiveä päivän Päivätär päälle päätä rannalle Rauta rauta raukka rekoseheni Runo saapi Saaren sanan saatantahan sanelemahan Sanovi sanalla tuolla selällä seppo Ilmarinen Summahan Sariolahan taivahalle Taivon Takoja iän-ikuinen tammen Teräksen tieän toinen toisen tuon sanoiksi virkki Tuop tuosta tuota tuulen Tätä Uipi Ukko Ukko ylijumala urohon Uros utuisen Vaka vanha Väinämöinen vasta vastaeli ve'en Veen emonen vierahalla Vieri vetrehet vetensä voitehia Väinämöinen Itse tuon Väinölän Väinölän ahoilla Yhen
Suositut otteet
Sivu 49 - Piäty, veri, vuotamasta, hurme, huppelehtamasta, päälleni päräjämästä, riuskumasta rinnoilleni! Veri, seiso kuni seinä, asu, hurme, kuni aita, kuin miekka meressä seiso, saraheinä sammalessa, paasi pellon pientaressa, kivi koskessa kovassa!
Sivu 42 - Valkea kesäinen päivä, Neitivalta valkeampi; Vilu on rauta pakkasessa, Vilumpi miniävalta. Niin on neiti taattolassa, Kuin marja hyvällä maalla, Niin miniä miehelässä, Kuin on koira kahlehissa. Harvoin saapi orja lemmen, Ei miniä milloinkana.
Sivu 15 - Ei sinua silloin nähty, kun on merta kynnettihin, mäet mylleröitettihin, louhet luotihin kokohon. »Eikä lie sinua nähty, ei lie nähty eikä kuultu tätä maata saataessa4, ilman pieltä pistettäissä, taivon kaarta kannettaissa, kuuhutta kuletettaissa, aurinkoa autettaissa, otavaa ojennettaissa, taivoa tähitettäissä.
Sivu 23 - Itki päivän, itki toisen, Sai emo kyselemähän: "Mitä itket, impi rukka. Kuta, vaivainen, valitat';"' "Sitä itken impi rukka, Kaiken aikani valit.an, Kun annoit minun poloisen, Oman lapsesi lupasit, Käskit vanhalle varaksi, 240.
Sivu 14 - Takalappi tarvahalla; tieän puut Pisan mäellä, hongat Hornan kalliolla, pitkät on puut Pisan mäellä, hongat Hornan kalliolla. Kolme on koskea kovoa, kolme järveä jaloa, kolme vuorta korkeata tämän ilman kannen alla: Hämehess' on Hälläpyörä, Kaatrakoski Karjalassa, ei ole Vuoksen voittanutta, yli käynyttä Imatran.
Sivu 15 - Vaka vanha Väinämöinen Itse tuon sanoiksi virkki: "Muistatko mitä enemmin, Vain jo loppuivat lorusi?" Sanoi nuori Joukahainen: "Muistan vieläki vähäisen, Muistanpa ajan mokoman, Kun olin merta kyntämässä, Meren kolkot kuokkimassa, 220.
Sivu 47 - Viel' oli pikkuista vajalla, rauta raukka tarpehessa; eipä : kiehu rauan kieli, ei sukeu suu teräksen, rauta ei kasva karkeaksi ilman veessä kastumatta. Siitä seppo Ilmarinen itse tuota arvelevi, laati pikkuisen poroa, 210. lipeäistä liuotteli teräksen teko-mujuiksi, rauan karkaisu-vesiksi.
Sivu iv - Karjalassa, joiden tykönä nämä runot ovat halki vuosisatojen säilyneet, näyttää kun olisi vanhan rikkaan, voimakkaan ja kuuluisan Permian kansan suoraa jälkisukua. Sillä on vielä yli muiden Suomalaisten joku ulkonainen perintösivistys vanhoista ajoista, omituisia jälkiä jonkunlaisesta yhtcis-elämästä, erinomainen, kaikkia kieltoja ja vastuksia kiertelevä kaupan into.
Sivu 8 - Oksat puolin pohjosehen. Kenpä siitä oksan otti, Se otti ikuisen onnen; Kenpä siitä latvan taittoi, Se taittoi ikuisen taian; Kenpä lehvän leikkaeli, Se leikkoi ikuisen lemmen.
Sivu 22 - Autuaallisten ajatus, Kuin on vellova vetonen, Eli aalto altahassa; Mitenpä poloisten mieli, Kuten allien ajatus? Niinpä on poloisten mieli, Niinpä allien ajatus , Kuin ou hanki harjun alla, Vesi kaivossa syvässä.