Neljä sinistä aurinkoa: Osa 6. Jumalten pojat

Etukansi
BoD - Books on Demand, 11.8.2016 - 57 sivua
Matkaromaani Neljä sinistä aurinkoa on rosoinen ja rapainen road-kertomus, joka kuvaa nuorukaisjoukon pitkiä ja päämäärättömiä kesäisiä automatkoja vuosituhannen vaihteen Suomessa. Vauhdikas maantiestoori herättää Suomen maantieteellisen mosaiikin eloon metsien, maanteiden, murteiden ja musiikin monisävyisenä ompeleena. Kerrontaa kuljettavat beat-kirjallisuuden impulsiivinen tilitys ja päiväkirjamaisen rehellinen suoruus. Neljä sinistä aurinkoa koostuu prologista, kolmesta osasta, ja epilogista. Romaani julkaistaan keväällä 2016 jatkokertomuksena kuutena katkelmana, joilla on omat alaotsikkonsa. Sarjan kuudes julkaisu, Jumalten pojat, käsittää romaanin epilogin. Samaan aikaan kirjan kanssa julkaistaan Antti Roihu & Retkut -yhtyeen levy Uuteen kaupunkiin, jonka sanoitukset perustuvat kirjan tarinaan. Jokaista jatkokertomuksen kuudesta osasta vastaa yksi menevä rockbiisi tai haikea balladi. Menkää ja kuunnelkaa.
 

Mitä ihmiset sanovat - Kirjoita arvostelu

Yhtään arvostelua ei löytynyt.

Sisältö

Luku 1
Luku 2
Luku 3
Luku 4
Luku 5
Luku 6
Luku 7
Luku 8
Luku 9
Luku 10

Yleiset termit ja lausekkeet

Tietoja kirjoittajasta (2016)

Jaakko Aleksi Saarelainen on kotoisin Äänekoskelta ja elänyt nuoruudessaan myös Kokemäellä, Suonenjoella ja Mäntyharjulla. Nykyisin hän toimii kirjastotyöntekijänä Satakunnan seudulla ja soittaa vapaa-aikanaan melankolista rythm’n’bluesia. Saarelainen omistaa 90-luvulla valmistetun Ford Sierran. Saarelainen on kirjoittanut kirja aihepiiristä myös laululyriikkaa Antti Roihu & Retkut -yhtyeen levylle. Saarelainen kertoo levyn taustasta seuraavasti: ”Tää juttu lähti liikkeelle 2011 kun olin kolmatta kertaa katkaisussa, sillä erää Tampereella. Tapasin siellä polilla yhden ihan välkyn luonnontieteilijän, jonka kanssa monena iltana muisteltiin menneitä. Joku tyypillinen valkokauluksinen tutkija, jolla oli jäänyt ränni päälle kesäfestareilla. Sellainen amatööri. Tää tyyppi kuitenkin sanoi että minun pitäisi kirjoittaa jutuistani kirja, ja sanoin että olin itse asiassa funtsinut sitä. Olin jo kirjoittanut joitain laulutekstejä, joita näytinkin sille kaverille. Vähän myöhemmin se otti yhteyttä ja kertoi, että eräs sen muusikkokaveri etsii sävellyksiinsä tekstejä ja että nää vois kelvata. Kävi sitten ilmi, että kyseinen muusikko oli tuttuni niiltä ajoilta kun opiskelin Jyväskylässä sosiologiaa ja naistutkimusta vuosituhannen alussa. Laitoin pari tekstiä sähköpostilla tyrkylle, ja yllättäen ne kelpasivat. Siitä se sitten lähti.”

Kirjaluettelon tiedot