Suomi, Niteet 19–20Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1860 |
Muita painoksia - Näytä kaikki
Suositut otteet
Sivu 276 - ... kotoperäisen miehen, Tuomas Tuulen, kuulin mainitsevan Inkeriläisten monissa paikoin salaa kokountuvan metsään eli muualle yksinäiseen paikkaan jonku kiven eli puun luoksi juhliaan viettäessä. Niinpä sanoi Harjavallalla olevan suuren kiven, jonka ympärillä pitävät melkeen jumalanpalveluksen tapaista. Eikös tämä mitään osota? Jolla enemmin aikaa olisi asuskella näiden seassa, luulisin varmaan tulevan näkemään koko, ristillisyyden olevan ainoastaan ulkonaisen muodon, mutta...
Sivu 269 - Niin kun saatit mun laulamaan noita rekivirsiä vanhoilla päivilläni, kyllähän minulla ennestäänki lienee syntiä». Kukas sen sanoi synniksi, jos suloisia laulujanne ilmoititte? — »Pappi on sanonut olevan synnin, jos juot viinaa oksennukseen asti, jos varastat eli teet muuta semmoista suurimman, aivan anteeksi saamattoman synnin, kun tuolle vietteliälle rekivirsiä ilmoitit».
Sivu 16 - Dessa orter drefvo handel med spanmål och smör. Åkerbruk och boskapsskötsel hade alltså redan betydligt förkofrat sig, äfvensom kommunikationer, förmodligen både till lands och sjös, voro begagnade. Dessa tidigt utvecklade förhållanden, i en aflägsen provins, synas antyda, att deras ursprung icke låg inom gränsen af blott- ett århundrade.
Sivu 283 - ... kujalla oloa. Iloisempaa hetkeä ei suinkaan voi toivoa, kuin mikä on nähdessä Inkerin tyttöin sunnuntaina eli juhlapäivinä lounaan jälkeen kokoontuvan kadulle (kujalle) laulamaan ja karkaamaan. Nyt lahtaan läpi kyläisen, läpi uulitsan utuisen keräilemään kaikki tytöt kokoon; sittekö iloa ulottuu. Vanhukset, miehet ja naiset, sekä pojat istuvat ikkunalla (tuvan seinän vieressä hiekka penkillä) ihaillen isä ja äiti tytärtään, poika mielensä vaivaajaa eli ilahduttajaa,...
Sivu 290 - Nyt voimme sanoa syyn kohteliaisuuteensa, ja ystävällisyytensä vieraita kohtaan ci olevan haettavan sydämen ja mielen sivistyksessä, mutta myötäisessä liikkeessään ja siitä saadussa tavassa. Alituisilla matkoillaan käypi hän Suomet, Pietarit, Inkerit, Wirot ja kuka ne kaikki tietääkään. Täällä havaitsee hän ihmisten ystävällisyyden ja kolkkouden. Eipä tiedä milloin tuuli tuiskaapi hänen minneki. Tästä näkee hän hyväksi pitää kaikkia kotonaan ystävinä, saadakseen...
Sivu 16 - Pedersöre socknar rättigheten, »at the måga låfliga, utan hvar mans genmäle och hindran, sällia och kiöpa, hvar androm sin emellan, alla ätande vahror, såsom råg, smör och annor slijkt, som the skola till sina kost hafva».
Sivu 277 - Alutta olepas pelotta, tuumittele tunti, tuumittele kaksi, saatkos enään karkeata ääntä kuulla? Et. Pelkäämättä puhelee hän kanssasi, antaa mitä anot, neuvoo mitä kyselet. Leppeästi ja kärsivällisesti valittaa hän köyhyyttään ja syytä hänellä onki tähän, jos asiat Suomen mitalla punnitsemme, mutta aulisti hän kuitenki antaa, mitä on antamista. Menepäs kuinkaki moneen taloon kylässä ensi kerran, saat saman kysymyksen ja sittemmin saman kohteliaisuuden. Selkeä on Suomalainen...
Sivu 287 - Suomessa; ahhah. voisaarnan olin unhottaa; eipä olisi ollnl suurta vahinkoa, sillä usein se on saadun voin mukaan }. pitää rippikoulun, ristii lapset, ottaa vaimot kirkkoon, hautaa ruumiit, saarnaa ja jakaa ehtoollisen sekä tekeepi hengen hädässä muut tärkeät toimitukset. Tämän vuorokaudessa suoritettua, on hän taas sunnuntaina puolisen syötyään valmis lähtemään takasi. Toisinaan täytyy kuitenki jäädä yöksi, mutta viran toimitukset eivät tätä muka tärkeää palaamista...
Sivu 193 - The advice of engineers in other lands was sought. CF Bremer, a friend of HG Porthan, corresponded with Edward Thomason of Birmingham about man 2 Tai, innehallande anmärkningar om finska insjöarnes och vattudragens beskaffenhet, samt möjligheten och nyttan, att genom segelleder förbinda dem med hafvet.
Sivu 310 - Han varsnar icke stranden, Men möts dock af dess dofter, Då undrar han och söker Och tror, att sjelf han gömmer Hos sig en skatt af blommor. 0 furste, denna sällhet, Som vid min kyss du känner, Den är min sällhet endast, Som doftar dig till mötes.