SuomiSuomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1856 |
Muita painoksia - Näytä kaikki
Suositut otteet
Sivu 102 - Wirolaiset ovat luettavat, niin näemme saman runollisen köyhyyden kaikissa näissä lahkoissa tätä Hämäläistä kansamme osaa. Poikkinaisiahan ja nälkä-koivun tavoin kasvaneita Suomenkin Hämäläisten laulut Kantelettaressa ovat Karjalan väkevästi aaltoilevan runon rinnalla! Wepsäläisiltä, joiden ulko-tila Aunuksessa on melkein yhdenlainen kuin saman maan laulurikkaiden Karjalaisten, ei Lönnrotilla ole yhtä ainoata laulua ilmoittaa väitelmässänsä heidän kielestänsä, jota hän...
Sivu 101 - Tämän rajan takana löysi hänkin kansalaistansa, joista siihen asti oli aivan vähä tiedetty, ja näiden seasta lauln-aarteen, joka siellä oli säilynyt samoin kuin Kalevala Wenäjän Karjalaisissa. Tämmöisissä vertauksissa on aina paljo erilaisuuttakin, ja näiden Suomalaisuuden sankarien välillä on erilaisuus siinä, että Kreutzwald'in tähän asti julkasemat laulut eivät ole niin täyteläiset, niin isoarvoiset kuin...
Sivu 102 - Wirolaisen laulun nykyiseen, näkyvään köyhyyteen luetaan myös se, etta sen tuotteita niin myöhään, melkein niiden kadottua kansasta, ruvettiin keräämään. Mutta pää-syy tämän veljemme heikompaan runollisuuteen on kumminkin syvemmältä etsittävä, ja löytyy hänen alkuperäisessä luonnossansa. Jos koko Suomen kansan, laveammassa merkityksessä, jaamme Karjalaisiin ja Hämäläisiin eli kukaties paremmin Jäämiin, joiksi jälkimäisiksi, kieltämättömän murre-heimolaisuuden johdosta,...
Sivu 93 - Minä olen teidänkin hallituksenne kanssa tyytyväinen ja suon teille pysyväisen onnen: olkaa siis nyt nainen ja mies.» Waan molemmat sanoivat kuin yhdestä suusta: »Isä! elä eksytä meitä, me olemme tilamme kanssa tyytyväiset, tahdomme jäädä sulhaseksi ja morsiameksi; sillä tässä tilassa olemme onnen löytäneet, joka aina uudeksi, aina nuoreksi jääpi.
Sivu 87 - Kehoituksen ja varojen puute estävät niin. sen paljon »lupaavan» nuorukaisen menemästä sitä tietä, jolle .sydän ja luonnonlahjat veisivät häntä, ja ajavat niille keskinkertaisuuden yhteis-maille, joilla leipäpuut kasvavat. Täältä palajaa harva takaisin nnornuden-toivojensa polulle, ja joka sen tekeekin, on jo väsyksissä ja haavoitettuna siitä sodasta, jolla jokainen täällä kokee onnettaren lahjoja itsellensä kiskoa; ja näin jäävät nuorukaisen luvat mieheltä täyttämättä....
Sivu 12 - Thor Helien tekemästä ja Gutsleffin ulostoimittamasta kieliopista. Hupel, joka on tuttu historian tutkijoillenkin kautta aikakirjansa Nordische Miscellaneen (28 vikkoa, vuosina 1781 — 1791) ja Neue Nordische Miscellaneen (18 vihkoa, vuosina 1792 — 1798), oli niin papillisen virkansa toimituksessa kuin tieteellisissäkin töissänsä ahkera ja tarkka, ja toimitti kieliopistansa toisen, varsinkin sanakirja-osassa paljo parannetun painoksen. Tämä toinen painos, präntätty Miitvassa v. 1818,...
Sivu 86 - ... istuu, hän oli nim. pehtorin poika. Ensimäisessä lapsuudessaan ei hän paljo kuullut muuta kuin Wiron kieltä puhuttavan, ja kuunteli tällöin myös niitä ihanoita lauluja ja satuja, joita Wiron kansassa vielä siihen aikaan muistettiin enemmän kuin nyt, ja joita hän mieheksi tultuansa sitten niin vereksinä ilmi saattoi paraimmat. Mutta kuta ylemmäksi nuorukainen opin tiellä kohosi, sitä enemmän täytyi hänen myös poiketa näistä lempeistä äitinkielisistä muistoista ja yliopistoon...
Sivu 101 - Kr entzw aidoin yhtäläisyys Lönnrot'in kanssa paljoa suurempi. Hänkin on rahvaasta syntyisin, hänkin alkoi jo oppilaisena kerätä kansansa vanhoja lauluja, joiden kerääminen, täydentäminen ja järjestäminen jonkunlaiseksi kokonaiseki (niinkuin Kalevala on) on hänenkin miehuuden-ikänsä suurinna tarkoituksena ollut. Että hän paremmin voi täyttää tämän tarkoituksensa saattoi tapahtuma hänenkin lääkäriksi, ja toinen tapahtuma asetti hänenkin pieneen kaupunkiin (Weroon) kansansa...
Sivu 105 - Elikkä tietävätkö esim. meidän ämmät, maahista lapsista parantaessansa, minkätähden kipeitä paikkoja on paineltava kolmesta kohdin leikatuilla turpeen palasilla, ja minkätähden ne, hopeata vuoltua niiden sioihin maahan, ovat pantavat paikoillensa? Useamman en luule tätä tietävän, vaan epäilemättä oli asia esi-isillimme selvempi, ja epäilemättä oli heillä tähänkin tarpeesen sanat, jotka olivat lääkityksen pääasiana. Näin näyttää taian teko olevan kehno ja sisällyksetöin...
Sivu 87 - Tästä Fählmann'in elämän juoksusta näemme selvästi, minkätähden hänen kirjallinen ja tieteellinen perunsa on niin poikkinaista, ja tästäkin elämäkerrasta saamme hyvän selityksen sille, minkätähden »mies täällä Pohjassa ei täytä sitä, minkä nuorukainen on luvannut.» Kehoituksen ja varojen puute estävät niin. sen paljon »lupaavan» nuorukaisen menemästä sitä tietä, jolle .sydän ja luonnonlahjat veisivät häntä, ja ajavat niille keskinkertaisuuden yhteis-maille, joilla...