OTTO DONNER

MUISTOPUHE

SUOMEN TIEDESEURAN JUHLAKOKOUKSESSA 23 PÄIVÄNÄ TOUKOKUUTA 1910

PITÄNYT

E. N. SETÄLÄ

HELSINKI 1913,
SUOMAL. KIRJALL. SEURAN KIRJAPAINON OSAKEYHTIÖ

Ε

i ole helppo tehtävä koettaa lyhyessä muistopuheessa piirtää OTTO DON

NERin elämän kuvaa. Tehtävän vaikutus ei johdu siitä, etteivät kuvan piir

teet olisi selvät ja yksinkertaiset. Vaan se on siinä, että tässä elämässä oli niin suuri harrastusten laajuus ja monipuolisuus, että kuvaa on vaikea saada mahtumaan tarjona olevien puitteiden sisään. Ei ole helppo muutamien hetkien kuluessa luoda kuvaa elämästä, joka oli omistettu toiselta puolen kirjalliselle ja tieteelliselle, toiselta puolen valtiolliselle ja taloudelliselle toiminnalle kuvaa, joka todella olisi havainnollinen eikä vain pelkkiä ääriviivoja. Aikomukseni on koettaa välttää näitä vaikeuksia siten, että yrittämättäkään tässä tilaisuudessa esittää kokonaista elämäkertaa, esitän laajemmin muutamia puolia Orтo DONNERin elämästä, etenkin hänen nuoruutensa muistoja, jotka ovat vähimmin tunnettuja, jota vastoin toisissa kohdin tyydyn ainoastaan viittauksiin.

I.

DONNER Suku on, niinkuin nimikin osoittaa, saksalaista alkujuurta. Tutkimukset suvun alkuperästä, joita on voitu ulottaa aina 1400-luvulle saakka, osoit tavat, että esi-isät olivat saksalaisia talonpoikia Lübeckin läheisyydestä. Tämän suvun jälkeläisiä tavataan kauppiaina Lübeckissä 1600-luvulla, ja täältä suku leviää kolmelle haaralle. Vanhin niistä tulee Nyenin ja Helsingin kautta Tukholmaan ja sieltä v. 1770 Kokkolaan, toinen haara jää Lübeckiin, mutta on siltä paikalta noin 40 vuotta sitten hävinnyt, kolmas haara joutuu Visbyhyn ja on parin vuosisadan kuluessa kaupungin johtavia sukuja; tämäkin haara on nyt kadonnut.

Kaikki kolme sukuhaaraa ovat miltei järjestään tuottaneet liikemiehiä, kauppiaita. Liikemiehen koti oli myös se, jossa OTTO DONNER Kokkolassa syntyi 15 p. jouluk. 1835 kauppias ANDREAS DONNERin ja OLIVIA MATHILDA DAHL

STRÖMİN yhdeksäntenä lapsena; kun kaksi häntä myöhemmin syntynyttä kuoli, jäi OTTO perheen nuorimmaksi.

Ne, jotka kaikkialla tahtovat nähdä perinnöllisyyttä, johtavat varmaan OTTO DONNERin suuren työkyvyn ja rautaisen ahkeruuden hänen saksalaisesta sukujuurestaan; voipihan niin ollakin: kieltämätöntähän lieneekin, että kyky kestävyyteen henkisessä työssä on semmoista saavutettua omaisuutta, joka saattaa kulkea perintönä. Perinnöllistähän saattaisi olla myös hänen suuri harrastuksensa taloudellisiin asioihin, harrastus, joka erittäin ilmenee myöhemmällä iällä, mutta se harrastus saattoi muutenkin olla kodista lähtöisin tarvitsematta varsinaista perinnöllisyyttä olettaa. Ja kaikista vähimmin tarvitsee ajatella suoranaista perinnöllisyyttä selittääksemme niitä ihanteellisia pyrkimyksiä, jotka OTTO DONNERIN elämään loivat sen varsinaisen hohteen. Hänen ihanteellinen katsantotapansa oli varmaan ympäristön vaikuttama nuorukaisen herkästi vastaanottavaan mieleen. Ja näiden vaikutteiden seurauksena oli, että OTTO DONNER yksinään lukuisan perheen jäsenistä antautui kirjallisuuden ja tieteen alalle.

Ihanteelliset harrastukset olivat osaksi peräisin kodista. Isä ANDREAS DONNER oli nimittäin jotakin muutakin kuin liikemies: hän oli Kokkolan henkistenkin pyrintöjen keskuksena. Hänellä oli käytännöllis-taiteellista silmää: hänen piirustustensa mukaan rakennettiin Kokkolan raatihuone. Hän harrasti sivistyspyrintöjä hän oli n. s. HONGELLin koulun varsinainen perustaja, koulun, joka oli yksi maan ensimäisiä pikkukouluja muuta mainitsematta. OTTO DONNER on aina mitä suurimmalla kiitollisuudella puhunut isästään ja on epäilemättä häneltä saanut paljon henkisestikin. Kivulloinen äiti OLIVIA MATHILDA DAHLSTRÖM, kuuluisan laulajattaren JENNY LINDin isän serkku, oli kertomusten mukaan hyvin soitannollinen. Niistä seikoista, jotka jo koulupoika-aikana saattoivat vaikuttaa nuoren DONNERİN mieleen, mainittakoon, että hänen ollessaan viimeistä vuotta Vaasan lukiossa hänen opettajanaan oli ollut G. Z. FORSMAN-YRJÖ-KOSKINEN, ja varmaankin voinee olettaa vaikutusta hänen puoleltaan nuoren miehen mieleen. Edelleen sopii huomauttaa sitä yleistä isänmaallista innostusta, joka valtasi mielet Kriminsodan aikana vihollisen maahan hyökätessä. Kauppaneuvos ANDREAS DONNER johti tarmokkaasti ja menestyksellä puolustustointa Kokkolassa, eikä tietysti silloinen mieliala voinut olla 19-vuotiaaseen nuorukaiseen tarttumatta. Pysyvä vaikutus oli varmaan myös sillä kiertomatkalla, jonka OTTO DONNER kesällä v. 1857 teki omassa maassa. Tällä matkalla hän ensi kertaa varsinaisesti tutustui suomalaiseen kansaan, hän puhutteli talonpoikia, näki heidän lukevan silloin harvalukuisia suomalaisia sanomalehtiä ja huomasi että kansallinen herätys oli käynnissä.